Yllättävä paketti

Yllättävä paketti

Pia 20. joulukuuta 2012

Olen joskus pakannut joulupaketteja tuntemattomille ihmisille. Tiedossani on ollut vain epämääräiset raamit siitä, kenelle paketti tulisi: Ikähaitari, sukupuoli ja kansalaisuus. Paketit lähetettiin matkalle Romaniaan köyhissä oloissa sinnitteleville lapsille avuksi. Kerran paketin sisältöä kerätessäni päädyin kysymään myyjältä hassun kysymyksen pyjamaosastolla. "Minkä kokoinen asu sopii 10–14-vuotiaalle pojalle?" Ei ihme, että myyjän kasvoille levisi kummallinen hymy.

Yleispätevän paketin kokoaminen on yllättävän haasteellista. Jotta siinä onnistuisi hyvin, tulee pähkäiltyä monenlaisten kysymysten ja vaihtoehtojen äärellä. Ei voi vain mättää summamutikassa ensimmäisenä mieleen juolahtavia ja eteen tulevia tuotteita, vaikka mieli tekisi. Ainakaan  tämä ei onnistu minunlaiseltani tuumailijalta.

Pitääkö pakettia kootessa peräti ajatella mikä on keskivertotyypin keskiarvo kyseisessä paikassa, kyseisessä ihmisryhmässä ja ikäryhmässä? Puhumattakaan sukupuolen mukanaan tuomista yleistyksistä. Pitävätkö pojat ehkä eniten kovista karkeista? Tytöt ainakin vaikuttavat omineen suklaan nimiinsä. Mikä on yleisesti tykätty, neutraali ja samalla myös tarpeeksi kohdennettu väri paidalle? Sininen? Kysymystulvan keskellä tuumin, että onneksi keräämäni paketit huonosti onnistuneina kokoonpanoinakin tulisivat avuksi äärimmäisen köyhiin oloihin. Sinne, missä lapset taistelevat pysyäkseen elossa, tulisi mikä tahansa avunojennus tarpeeseen.

Evankeliumi on lähempää tarkasteltuna yllättävä paketti. Ja samalla myös maailman yleispätevin sellainen. Mitähän Isä on mahtanut ajatella sitä kootessaan? Keskivertoihmisen keskivertokelpaamattomuutta? Minkä näköinen tuo keskiverto ihminen olisikaan? Väestölukuja vilkaisseena väittäisin, että aika kiinalaisen näköinen. Entä mitä mahtaisi olla tuo keskivertokelpaamattomuus? Mitkä seitsemästä kuolemansynnistä koristaisivat keskivertoihmisen rintapanssaria? Himo, ylensyönti ja ylpeys? Vaiko kenties kateus, laiskuus ja viha?

Isällä on ollut varmasti ikimuistoinen hetki kootessaan armon pakettia. Paketin kokoaminen lähetettäväksi pois merkitsi hänellekin väistämätöntä luopumista sen sisällöstä. Sisällön totaalista antamista sen vastaanottajalle. Ja tässä kohtaa minun täytyy alleviivata mieleeni sitä, että hän itse keksi koko paketin kokoamisen ja lähettämisen idean. Kukaan ulkopuolinen ei sitä hänelle tuputtanut. Samalla hän myös määräsi sille kalleimman tietämänsä hinnan. Ja kaikkitietävänä hän osui siinäkin napakymppiin.

Isän paketoidessa rakkaimpansa - Poikansa - pakettiin, joka lähetettäisiin vieraaseen maahan syljettäväksi, ylenkatsottavaksi ja runneltavaksi, hänen sydämensä on täytynyt itkeä jo valmiiksi verta. Koko hänen maailmansa on täytynyt mullistua tuon luopumisen tapahtuessa.

Sanattomana lysähdän tuon mieleeni piirtyvän näyn edessä. Isäni valmistelemassa hyvästejä Pojalleen. Riisumassa Pojalta taivaallista olomuotoa, ja kaikkea muuta, mitä tämä ei voi ottaa mukaansa Isänsä valtakunnasta. Heidän viimeistä halaustaan, viimeistä katsettaan, ennen kuin Poika kääntää selkänsä ja aloittaa matkansa kohti aikaa, kuolevaisuutta ja ihmisyyttä.

Pysähdyn tähän, pitelemään saamaani pakettia hellästi käsissäni. Mitä kaikkea siihen kätkeytyykään? Olenko edes kunnolla vielä tutkinut sen kaikkia kerroksia, merkityksiä, sitä runsautta, jonka Isä on kätkenyt etsijöille? Hän on ajatellut minua kääriessään sydän verta itkien tätä pakettia. Että minä voisin tuntea tuon Avunojentajan lämpimän kosketuksen poskellani pyyhkimässä silmäkulmastani kyyneleen.