Ystävällisyyttä

Ystävällisyyttä

Taru 12. toukokuuta 2011

Olipa hyvää palvelua – taidan suositella tätä paikkaa muillekin. Mikähän sinussa on niin erilaista, silmäsi ovat niin kirkkaat. Ja hoidat hommasi hyvin loppuun asti. Haluan aina asioida kanssasi.

Mistä johtuu että hymyilet usein ja olet niin mukava kaikille? Ihan sydäntä lämmittää, kun joku huomasi minutkin. Kerron sinulle salaisuuden: ”Useimmiten minua pelottaa kun en tunne ketään, mutta sinua oli niin helppo lähestyä. Sinun seurassasi on kevyt olla ja hauskaa riittää. Sinun kaverisikin ovat samanlaisia, kyselevät: ”Voisinko antaa sinulle kyydin kotiin, kun on näin huono ilma?”

Onpa kiva, että tulit juttelemaan minulle, vaikka et tunne minua. Vaikutat mukavalta ihmiseltä, olisi kiva tutustua. Haluaisitko tulla kahville, olen juuri leiponut mustikkapiirakkaa? Mitä minulle kuuluu? Ai sinä oikeasti haluat tietää, no mistähän aloittaisin. Kukaan ei ole aikoihin kysynyt ja on kertynyt niin paljon puhuttavaa.

Ihana kun viitsit auttaa vaikka se tuottaakin sinulle vaivaa, en olisi mitenkään pärjännyt yksin. Aina kun ei tiedä ketä uskaltaisi pyytää apuun, kun kaikilla on niin kiire, mutta sinuun voi aina luottaa.

On kiva kuulla että pidät minusta ja rohkaiset minua. Minäkin pidän sinusta ja olet mielestäni mahtava tyyppi.

Mutta miksi sinä teet kaiken tämän?

Vastasit että koska Jumala ensin rakasti sinua, siksi. Hmmm, pitää miettiä. Haluaisinko minä tuntea tuollaisen Jumalan, olisiko mahdollista että se välittäisi minustakin?

Taru